Kappaleen kuumentaminen
Sepän työssä teräksen työstäminen tapahtuu pääsääntöisesti kuumamuokkausmenetelmin. Työstettävät kappaleet kuumennetaan ahjossa takomalämpötilaan, joka voi vaihdella käytettävän teräslaadun mukaan. Useimmiten pyritään 800 - 1000 C lämpötilaan.

Keltahehkuiseksi kuumennettu teräs muuttuu pehmeän plastiseksi materiaaliksi jolloin kappaletta voidaan muokata halutunlaiseksi esimerkiksi vasaran ja alasimen avulla. Kuumennettuja kappaleita tai niiden osia, voidaan venyttää, tyssätä, taivuttaa, leikata, halkaista, lävistää, hitsata tai vaikkapa karkaista.

Venyttäminen
Venyttäminen on sepän yleisin työmenetelmä. Venytettäessä kappaleen alkuperäinen poikkipinta pienenee, jolloin kappale venyy haluttuun suuntaan ja tulee samalla pidemmäksi. Jos käsintaonnassa halutaan venyttää kappaletta voimakkaasti tehdään se yleensä pajavasaran harjapäällä. Suurempien kappaleiden venyttämiseen tarvitaan esimerkiksi konevasaraa.

Voimakkaan venyttämisen tuloksena syntynyt poimukas pinta voidaan lopuksi silittää vasaran varsinaisella lyömäpäällä tai erikoisesti tähän työhön tarkoitetulla silitysvasaralla.

Venytystä konevasaralla

Lävistäminen
Lävistämisessä kuumennettuihin kappaleisiin tehdään halutun kokoisia ja mallisia reikiä. Poraamiseen nähden lävistämisessä on paljon enemmän etuja. Reiän muodolla ei ole rajoituksia, sillä se voi olla esim. pyöreä, neliskulmainen, ellipsin tai suorakaiteen
muotoinen. Lisäksi lävistämisessä ainetta ei poistu siinä määrin kuin porattaessa, jolloin lopputuloksena saadaan vahvempi rakenne reiän kohdalle.

Lävistämällä toteutettu reikä sopii hyvin taotun kappaleen olemukseen. Lävistimet ovat joko leikkaus- tai väljennyslävistimiä.

Olastaminen
Olastamisessa kappaleen poikkipintaa pienennetään voimakkaasti halutusta kohdasta eli se muistuttaa hyvin paljon venyttämistä. Usein tässä tekniikassa käytetään erilaisia olastusvasaroita, joita käytetään miltei talttojen tapaan.

Tyssääminen
Tyssääminen on venyttämisen vastakohta. Tyssättävästä kohdasta pyritään suurentamaan kappaleen poikkipintaa. Kappaleen kuumentaminen pyritään rajaamaan suurennettavaan kohtaan, jotta vältytään esim. kappaleen taipumiselta.

Hyvänä esimerkkinä tyssäämisestä on naulan kannan tekeminen, jossa apuna käytetään naylatyynyä.
Tyssääminen naulatyynyn avulla

Leikkaaminen ja halkaiseminen
Kappaleiden leikkaamiseen ja halkaisemiseen seppä käyttää yleensä aputyökaluja, joissa on kiilamainen terä. Ne voivat olla esimerkiksi alasimeen kiinnitettäviä teriä tai päälle lyötäviä talttoja. Näitä työkaluja ei juurikaan käytetä sellaisenaan vaan niiden käyttö vaatii avukseen vasaraa tai lekaa.

Aihion katkaiseminen alasimeen kiinnitettävänkatkaisuterän avulla

Ahjohitsaus
Ennen nykyaikaisten hitsauslaitteiden keksimistä, seppä hitsasi teräskappaleita yhteen ahjossa. Ahjohitsaaminen onkin eräs eniten taitoa vaativa työmenetelmä. Yhteen liitettävät kappaleet kuumennetaan pinnoiltaan sulaan tilaan ahjon pesässä, jonka jälkeen ne taotaan alasimella vasaran avulla yhteen.

Teräksen lämpökäsittely
Erilaiset teräksen lämpökäsittelyt tulevat kyseeseen kun valmistetaan työkaluja. Teräksen ominaisuuksia saadaan muutettua erilaisin kuumennus- ja jäähdytysmenetelmin. Nämä menetelmät määräytyvät käytettävän teräslaadun ja valmistettavan esineen mukaan.

Kuumennetun kappaleen karkaisu öljyyn
Sepän käyttämiä teräksen lämpökäsittelyjä voivat olla esim.
- Takomakuumennus: Teräs kuumennetaan ahjossa, jolloin se saadaan pehmeäksi ja helposti muokattavaksi.
- Karkaiseminen: Kuumennettu teräs jäähdytetään nopeasti, jolloin riittävän hiilimäärän omaava teräs kovenee.
- Päästäminen: Karkaisussa koventuneesta teräksestä poistetaan lämmittämällä liiallinen hauraus.
- Jännityksen poistohehkutus: kappaletta lämmitetään, jotta takomisesta johtuvat jännitykset saadaan poistettua.

Kuumennetun kappaleen karkaisu öljyyn